LIIKUTTAJA

.
IKKUNOITA HIEKASSSA

Kuljen autiomaassa. Vaellan silmät hiekassa. On kuuma. Keskellä avaruutta näen puisen asumuksen. Se muistuttaa pientä pagodia.

Kurkistan oviaukosta. Näen miehen istumassa matolla. Hän hymyilee. Kehottaa käymään peremmälle. On rauhallista ja varjoisaa.

Mies haluaa näyttää jotakin. Hän liuttaa auki puisen ikkunaluukun. Katson näkymää ihmeestä ihastuneena. Edessäni avautuu leikkisä meri ja liitukalliopoukamat.

- Näet ikkunasta sen, mitä haluaisit olla, mies toteaa eteensä katsoen.

Sitten hän sulkee ikkunaluukun. Hän kääntyy ja avaa vastapäiseltä seinältä toisen ikkunan. Näen taas tutun äärettömän kuivan ja kuuman autiomaan.

- Näet ikkunasta sen, mitä luulet olevasi, mies sanoo ja sulkee ikkunan.

Kolmatta päätyikkunaa hän ei avaa.

Lähtiessäni mies sanoo:

- Tiedäthän, nuo näkemäsi maisemat olivat molemmat pelkkiä kangastuksia. Vain kolmannella ikkunalla on todellista merkitystä.


.