 |
| JUURETON |
Loikka kohti unelmia ei ole pelkkää leijumista. Siihen tarvitaan myös saksia. Joskus kirvestäkin. Niillä katkaistaan siteet vanhaan. Niks ja naks. Se vaatii rohkeutta, päästää irti turvaverkoista. Mutta elämän ei kuulu olla turvallista tarrautumista, vaan irtipäästämistä siitä, mikä ei palvele virran leikkiä. Moni turvaverkko on vain pelon jatke, huolella rakennettu hiekkalinna, jonka alla luulee elävänsä, olevansa turvassa.
Elämä ei ole turvallista. Se on rakentamista uudistumisen ja intohimoisen olemisen kautta. Kun päästää irti juuristaan, horisontti laajenee kummasti. Menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Leijumiselle pitää antaa aikaa ja tilaa. Sitä ei voi pakottaa, suunnitella ja aikatauluttaa. Muuten sitä vahingossa luo itsensä kiinni takaisin vanhaan. Uusi voi tulla vasta, kun on leijunut aikansa.
Leijuminenkin päättyy jonain päivänä ja tulee aika laskeutua puusta alas. Puusta laskeutuva on muuttunut. Hän on kasvattanut uudet juuret, jotka eivät ime voimaansa vanhoista turvaverkoista vaan omasta tietoisuudesta - intohimoisen olemuksensa syvimmistä osista. Puusta laskeutuva ei välitä enää menneisyydestä eikä siitä kuka on. Niillä ei ole enää merkitystä. Millään ei oikeastaan ole enää merkitystä. On vain hetken illuusio. On vain tyhjyys. Ja tietoisuus ja intohimo, jotka säteilevät olemassaolon määrittelemättömän haurasta kauneutta. Se on kaikki ja ei kuitenkaan mitään.
--- Akkunala / vastasatanut akkuna / Juureton / Alina Vitiä ---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti