SULAVA

SULAVA

Ihmiset sulattavat pakkasia, ettei tule tunkkaista hajua ja paksua ahtojäätä, joka ei sitten sula millään ja johon kaikki takertuu kohmeisesti kiinni. Sulatusoperaatio kannattaa käynnistää ennen kuin pakastaa uutta satoa. Pakkasen ohella voi sulattaa muutakin. Vaikka oman elämänsä ahtojäät. Joskus olemme niin jäässä, että itkukin on jäätynyt jonnekin sisuksiimme. Emme uskalla itkeä, koska pelkämme, että sattuu liikaa. Silloin tarvitaan lämpöä.



POIKA JOKA KATSELI NOKKIVIA NAAKKOJA

Oli kerran poika, joka katseli naakkoja pellon laidassa. Ne naakat nokkivat päivät pitkät toisiaan. Poika pyysi niitä lopettamaan, mutta ne naakat vaan jatkoivat. Poika ei ymmärtänyt, miksi ne naakat nokkivat. Siksi poika tunsi, että jotain oli pielessä. Koska jotain oli pielessä, poikaa pelotti.

Siksi poika tuli seuraavana päivänä sinne pellon laitaan pyssyn kanssa. Kun naakat alkoivat taas nokkia toisiaan, poika ampui ne kaikki. Lopuksi poika ripusti kuolleet naakat narusta pihlajan oksaan roikkumaan.

Siitä päivästä lähtien poika tuli joka päivä sinne pellon laitaan pyssynsä kanssa ampumaan naakkoja. Poika ei kuitenkaan koskaan ampunut yksinäisiä naakkoja.

Yhtenä päivänä, kun poika seisoi taas pellon laidassa pyssynsä kanssa, hän näki naakkaparven lähestyvän taivaalla. Ei se kuitenkaan oikeasti mikään naakkaparvi ollut vaan enkeliparvi. Koska  poika ei uskonut enkeleihin, hän näki vain naakkoja.

Poika alkoi ampua niitä enkeleitä. Kaikki enkelit putosivat maahan. Poika ripusti enkelit narulla nilkasta pihlajan oksalle niiden kuolleiden naakkojen seuraksi. Sitten poika lähti kotiin.

Seuraavana päivänä poika tuli taas pellon laitaan pyssynsä kanssa. Mutta  pihlaja olikin ihan tyhjä. Siinä ei roikkunut enää ketään. Pihlajan yläpuolella oli valtavan suuri musta pilvi, sellainen ison siiven muotoinen.

Poika ei ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Siksi poika tunsi, että jotain oli pielessä. Koska jotain oli pielessä,  poikaa pelotti. Koska poikaa pelotti, hän alkoi ampua sitä mustaa pilveä. Poika ampui ja ampui. Mitä enemmän hän ampui sitä kirkkaamman värikseksi musta pilvi muuttui. Lopulta pilvi oli ihan sellainen hehkuvan vaaleanpunainen.

Poikaa alkoi itkettämään, mutta koska hän ei ymmärtänyt kyyneleitä, hänestä tuntui että jotain oli pielessä. Koska jotain oli pielessä, poikaa pelotti. Koska poikaa pelotti, hän alkoi ampua niitä kyyneleitä. Mutta kyyneleet eivät menneet rikki siitä ampumisesta. Ne kyyneleet rikkoivat pojan pyssyn.

Siitä rikkoutuneesta pyssystä kasvoi pojan selkään pienet siivet. Siivet lennättivät  pojan ilmaan ylös kohti sitä vaaleanpunaista pilveä. Siivet olivat kuitenkin niin pienet, että poika ei jaksanut lentää ylös vaaleanpunaiseen pilveen asti. Siksi poika putosi alas.

Poika putosi alas suoraan erään lihavan mummon syliin. Se mummo ei päästänyt sitä poikaa siitä sylistä mihinkään, vaikka  poika aluksi vähän rimpuili. Poika ei ymmärtänyt mitään siinä lihavan mummon sylissä, mutta pitkästä aikaa hän tunsi, että mikään ei ollut pielessä. Koska mikään ei ollut pielessä, poikaa ei enää pelottanut.

Poika jäi asumaan sen lihavan mummon luo. Lihava mummo oli taitava itkemään ja hänen kotinsa oli täynnä erivärisiä pitsiliinoja ja enkelipatsaita.



--- Akkunala / vastasatanut akkuna / Sulava  / Alina Vitiä ---