 |
| SIIVOUSPÄIVÄ |
Kouluissa opetetaan kotitaloustunnilla, mikä on oikea astioiden tiskausjärjestys, mitä voi kierrättää ja miten ikkunat saa puhtaiksi. Entä jos olisi tunnetaloustunti? Siellä opeteltaisiin lajittelemaan tunteet kertakäyttöisiin, ongelmajätteeseen ja kierrätettäviin. Pestäisiin puhtaaksi hämärät ja sotkuiset vyyhdit. Opittaisiin sujuvasti pyörittelemään tunteita niin, että kun semmonen tulee, ei jäätäisi sen vangiksi tai riivaamiksi. Osattaisiin käytännöllisesti tuntea se läpi ja sitten katsottaisiin mihinkä lajiteltaisiin. Pankeissa voisi olla tunneneuvojia. Vinkkaisivat mihin tunteisiin kannattaisi sijoittaa pitkällä tähtäimellä. Esimerkiksi salkku, jossa olisi iloa, keveyttä ja brasilialaisten sambarytmien intohimoa.
Kun tunteita on kertynyt kamala kasa ja jos niistä ei ole oikein selkoa, ne saattavat vyöryä yli. Varsinkin jos ne ovat ongelmajätettä ja haudattu hätäpäissään jonnekin kellarikomeroon, joka on maanjäristysherkkää. Sieltä ne sitten yhtä äkkiä pulpahtavat pintaan ja tuovat tulessaan kaiken tulenaran pintaan. Tekevät meistä raivoavia idiootteja tai tuulta säikkyviä hattaroita. Välillä voisi ottaa niitä sieltä jostakin ylös ihan rauhassa. Olla hetki vaan sen tunteen kanssa. Antaa vähän huomiota. Tajuta, että ei se tunne pure tai kurista hengiltä, jos sitä vähän tunnustelee. Voi sen kanssa tanssiakin; pyörähdellä vihansa, surunsa tai häpeänsä kanssa, antautua intohimoiseen tangoon. Sitten sen voi lajitella jo deittailtuihin. Ja sieltä sen voi joskus taas kaivaa esiin, jos siltä tuntuu. Ystävänä.
Ja tyhjentyneisiin kellarikomeroihin voi säilöä vaikka shamppanjaa maanjäristysten varalle. Silloin voi ehkä suurenkin järistyksen keskellä purskahtaa kuplivaan nauruun.
--- Akkunala / vastasatanut akkuna / Siivouspäivä / Alina Vitiä ---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti